МЕНЮ

Vientitullimenettely

139 artikla. Vientitullimenettelyn sisältö ja soveltaminen

  1. Tullimenettely vienti - unionin tavaroihin sovellettava tullimenettely, jonka mukaisesti tällaiset tavarat viedään unionin tullialueelta pysyväksi läsnäoloksi sen ulkopuolella.
  2. Vientitullimenettelyyn asetetut tavarat, jotka viedään tosiasiallisesti unionin tullialueelta, menettävät unionin tavaroiden aseman, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällaiset tavarat säilyttävät tämän tullikoodeksin 4 artiklan 7 ja 303 kohdan mukaisesti Unionin tavarat.
  3. Vientitullimenettelyä saa soveltaa:
    1. viedään unionin tullialueelta:
      • tavarat, jotka on asetettu tullialueella jalostettaviksi tullialueen ulkopuolella, lukuun ottamatta tämän koodeksin 1 artiklan 3 kohdan 176 alakohdassa tarkoitettuja tavaroita, tullialueen ulkopuolella tapahtuvaa jalostusta koskevan tullimenettelyn saattamiseksi päätökseen tämän koodeksin 1 artiklan 2 kohta;
      • tavarat, jotka on asetettu väliaikaista vientiä koskevaan tullimenettelyyn väliaikaisen viennin tullimenettelyn saattamiseksi päätökseen tämän koodeksin 2 artiklan 231 kohdan mukaisesti;
      • tavarat, joille on asetettu erityinen tullimenettely erityisen tullimenettelyn saattamiseksi päätökseen tapauksissa, jotka komissio on määrittänyt tämän koodeksin 254 artiklan mukaisesti ja jäsenvaltioiden säätämissä tapauksissa komission määräämissä tapauksissa;
      • kansainvälisen liikenteen ajoneuvot tämän säännöstön 5 artiklan 276 kohdan mukaisesti;
      • Tämän koodeksin 2 artiklan 5 kohdan 303 alakohdassa tarkoitetut unionin tavarat;
      • jalostetut tuotteet tullialueen ulkopuolella tapahtuvaa jalostusta koskevan tullimenettelyn loppuun saattamiseksi tämän koodeksin 3 artiklan 2 kohdan 184 alakohdan mukaisesti;
    2. tämän tullikoodeksin 5 artiklan 231 kohdassa tarkoitetut tavarat vietäviksi unionin tullialueelta.
  4. Tämän artiklan 1 kohdan 2 ja 3 alakohdassa tarkoitetut tavarat asetetaan vientitullimenettelyyn ilman, että niitä tuodaan unionin tullialueelle.
  5. Tämän koodeksin 2 artiklan 5 kohdan 207 alakohdan neljännessä kohdassa tarkoitetut tavarat ja tämän koodeksin 2 artiklan 4 kohdan 215 alakohdan neljännessä kohdassa tarkoitetut tavarat, jotka on viety vientimenettelyyn tullin suorittamiseksi vapaa-alueen tai vapaavaraston tullimenettely, on vietävä unionin tullialueelta enintään vuoden kuluessa päivästä, joka seuraa sitä päivää, jona kyseiset tavarat asetetaan vientitullimenettelyyn.
    Jäsenvaltioiden lainsäädännössä voidaan vahvistaa lyhyempi ajanjakso, jonka aikana määritellyt tavarat on vietävä unionin tullialueelta.
    Jos määriteltyjä tavaroita ei viedä unionin tullialueelta, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ne tuhoutuvat ja (tai) korvaamaton menetys johtuu onnettomuudesta tai ylivoimaisesta esteestä tai peruuttamattomasta menetyksestä normaalin kuljetusolosuhteen vuoksi (kuljetus) ja (tai) varastointi tämän kohdan ensimmäisessä kohdassa säädettyyn tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä tämän kohdan toisen kohdan mukaisesti vahvistettuun viimeiseen voimassaolopäivään asti vientitullimenettely lopetetaan, ja tällainen tulliviranomaiset pidättävät tavarat tämän koodeksin 51 luvun mukaisesti.
    Tulliviranomaiset eivät pidättele määriteltyjä tavaroita, jos ne sijaitsevat vientitullimenettelyn päättyessä FEZ tai vapaassa varastossa.

140 artikla. Tavaroiden asettamista vientitullimenettelyyn koskevat ehdot

Edellytykset tavaroiden asettamiselle vientitullimenettelyyn ovat:

  • vientitullien maksaminen tämän säännöstön mukaisesti;
  • kieltojen ja rajoitusten noudattaminen tämän säännöstön 7 artiklan mukaisesti;
  • muiden unionin sisäisten kansainvälisten sopimusten, jäsenvaltioiden kahdenvälisten kansainvälisten sopimusten ja jäsenvaltioiden kolmansien osapuolten kanssa tekemien kansainvälisten sopimusten mukaisten muiden ehtojen noudattaminen.

141 artikla. Vientitullien maksamisvelvollisuuden syntyminen ja päättyminen vientitullimenettelyyn asetettujen tavaroiden osalta, niiden maksuaika ja laskenta

  1. Velvollisuus maksaa vientitullit vientitullimenettelyyn asetetuista tavaroista ilmoittajalle syntyy siitä hetkestä lähtien, kun tulliviranomainen rekisteröi tavarailmoituksen.
  2. Velvollinen maksamaan vientitullit tavaroista, jotka on asetettu vientitullimenettelyyn, ilmoittaja päättää seuraavissa olosuhteissa:
    1. tavaroiden luovutus vientitullimenettelyn mukaisesti ja vientitullien maksamiseen liittyviä erioikeuksia soveltamalla;
    2. vientitullien maksamisvelvoitteen täyttäminen ja (tai) niiden kantaminen tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettujen ja maksettavien määrien mukaisesti;
    3. kieltäytyminen luovuttamasta tavaroita vientitullimenettelyn mukaisesti - suhteessa velvoitteeseen maksaa vientitullit, joka syntyi tavarailmoituksen rekisteröinnissä;
    4. tavarailmoituksen peruuttaminen tämän koodeksin 113 artiklan mukaisesti ja (tai) tavaroiden luovutuksen peruuttaminen tämän koodeksin 4 artiklan 118 kohdan mukaisesti - rekisteröintiin liittyvän vientitullien maksamisvelvoitteen osalta tavarailmoitus;
    5. tavaroiden takavarikointi tai muuntaminen jäsenvaltion omistukseen (tuloihin) kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti;
    6. tulliviranomainen pidättää tavarat tämän koodeksin 51 luvun mukaisesti;
    7. sellaisten tavaroiden sijoittaminen väliaikaiseen varastointiin tai asettaminen johonkin tullimenettelyyn, jotka on takavarikoitu tai pidätetty rikosilmoituksen todentamisen, rikos- tai hallinnollisen rikkomuksen käsittelyn aikana (hallinnollisen menettelyn suorittaminen) aikana ja joiden osalta Niiden palauttamiseksi tehtiin päätös, ellei tällaisia ​​tavaroita ollut aiemmin luovutettu.
  3. Vientitullien maksamisvelvoite on täytettävä (vientitullit on maksettava) ennen tavaroiden vapauttamista vientitullimenettelyn mukaisesti, ellei tällä säännöstöllä ole asetettu muuta ajanjaksoa.
  4. Vientitullit maksetaan tavara-ilmoituksessa laskettujen vientitullien määränä ottaen huomioon vientitullien maksamisen edut.